Pikku-Tommi (Kainuun puukko)

Pikku-Tommi (Kainuun puukko)

pvm: 08 / 2010 (sarjanro: 07)
terä: hiiliterästä, muokattu Lauri 63
kahva: tervalepänpahkaa
helat: messinkiä
tuppi: värjättyä nautaparkkia, suomalainen ommel
mitat: terä 60, kahva 89 ja tuppi 142 mm

Pikku-Tommi (Kainuun puukko) - tupessa

Roots bloody roots vai miten se nyt menikään? Omien juurieni sekä juuri syntyneen pikku-prinsessan kunniaksi valmistui hyppysistäni tällä kertaa pienen pieni Tommi mukaelma eli ”Kainuun puukko”.

Kainuussa puukkoseppiä on ollut jo ainakin vuodesta 1610. Kuuluisa Tommi Puukko malli on Kalle Keräsen suunnittelema. Tommi nimi tulee Kallen ”oppi-isältä” Thomas Woodwardilta joka toimi Fiskarssin pääseppänä 1800-luvun loppupuolella.

Lähde: Kainuun puukko: Seppäperinnettä vuosisatojen takaa

Alun perin idea puukosta lähti liikkeelle laatikon pohjalla jo vuosia kieritelleestä pienestä Laurin metallin -terästä. Kyseisen halpis terän olin tarkoituksella ostanut tehdäkseni siitä puukon pieneen käteen. En vain ollut keksinyt puukolle sopivaa mallia. Lopulta pienellä muokkauksella terästä tulikin suht kelpo juuri tähän tarkoitukseen vaikka se ei muotojen suhteen ehkä ”Tommi-standardeja” täytäkkään.

Pikku-Tommi (Kainuun puukko) - takahela

Pikku-Tommin mitat määräytyivät terän mukaan ja koska terä oli pieni tuli puukostakin pieni. Mittaa koko kapistukselle tuli vaivaiset 15 cm. Kahvaksi valitsin tervalepän pahkaa, joka muistuttaa hyvin läheisesti alkuperäisissä Tommeissa käytettyä raidanjuurta. Helat ovat messinkiä ja ylähelassa oleva harja on juotettu varsinaiseen helaan juotostinalla. Lopuksi terän läpiruoto on niitattu ylähelaan.

Pikku-Tommi (Kainuun puukko) - tuppi

Tuppi on n. 2mm vahvaa vaalea nautaparkkia ja se on värjätty Narvi-väreillä perinteiseen Tommi-tyyliin, punamustaksi. Ompeleena on satulasepän ommel (suomalainen ommel) ja painelukoristelu toteutettu tuppeen ennen värjäystä. Koristelutyökalujen virkaa saivat ajaa tavalliset ruokailuvälineet eli haarukka ja veitsi.

Pikku-Tommi (Kainuun puukko) - ja tuppi

Lopputuloksena täytyy sanoa, että kokonaisuudesta tuli varsin onnistunut ja esikuvaansa vastaava. Kyseessä kun oli oikeastaan harjoitteluversio tulevaa ajatellen. Jos jotain pitäisi näin jälkikäteen puukosta muuttaa, niin ehkä se vaatisi arvolleen sopivamman terän. Tähän ilmiöön olen kuitenkin törmännyt jo aiemminkin (ehkä otan siitä joskus vielä opiksenikin).